Suomen PISA-tulokset jatkavat putoamistaan, ja entistä harvempi oppilas kertoo panostavansa opiskeluun, kun työ alkaa tuntua haastavalta.
Porkkana tuntuu siis puuttuvan. Eikä mikään ihme: nuorten luottamus tulevaisuuteen on rapautunut. On siis myös ihan ymmärrettävää, että samaan aikaan sisukkuus opiskeluun laskee, koska kuka sitä nyt panostaisi opintoihinsa, jos ei edes luota omaan tulevaisuuteensa?
Oppimistulosten laskuun liittyy vahvasti myös siirtymä pois fyysisistä oppimateriaaleista. Tietokoneella kosketuspinta opetuksen sisältöön jää puutteelliseksi.
Pisa-tutkimusjohtaja Arto Ahonen pohtii Ylellä, että oppimisen tuen uudistus olisi yksi oikeansuuntainen liike osaamiserojen vähentämiseen.
Ahosen kanssa on helppo olla samaa mieltä – nykyisellään tuki ja sen resurssit eivät monissa kouluissa riitä alkuunkaan. Pohjimmiltaan kyse on siis resursseista ja isommassa kuvassa jopa puolustuspolitiikasta. Minkä puolustamiseksi lopun viimein käytämme miljardeja ja miljardeja euroja, jos emme ole valmiita panostamaan Suomen ja suomalaisten osaamiseen ja tulevaisuuteen rohkeasti?
Nopeina nostoina tulevalle hallituskaudelle tarvittavia toimia: Kuntien valtionosuksien palauttaminen, OKM–järjestörahoituksien monivuotistaminen ja kasvattaminen (samaan aikaan koulujen ovet on avattava kansalaisjärjestöille monipuolisen osaamisen edistämiseksi), sekä suora rahoitus koulutukseen esimerkiksi opettajien osaamisen varmistamisen kautta. Pelkät monialaiset työryhmät ja vetoomukset panostuksien puolesta eivät enää riitä.
Miro Isotalo
puheenjohtaja
Enni Takala
hallituksen jäsen