Nuorten poliittinen osallisuus on yhteiskunnallisen debatin yksi kestoteemoista, jota nostetaan esille eri julkisuusalustoilla ja pääsanomana tuntuu olevan, että siitä kannetaan syvää huolta. Politiikkakäsityksen taustalla ohjaa ajatus, että politiikka on tulevaisuuteen suuntautunutta päätöksentekoa ja johtajuuskamppailua, jossa erilaiset ideologiset uskomukset ottavat mittaa toisistaan ja pyrkivät saavuttamaan kansalaisten suosin. Tämä tulevaisuuspohjainen päätöksenteko ei ole kyennyt huomioimaan nuorempia sukupolvia vaan nuorten poliittinen osallisuus on eriytynyttä ja kärsii samanlaisista ongelmista kuin vanhemmankin väestön osallisuus.
Nuorten poliittista osallisuutta on perusteltua tarkastella laajemmasta tulokulmasta ja pohtia, minkälainen aika- ja tilasuhde muokkaavat yhteiskunnallista päätöksentekoa. Esityksenä on, että politiikkaa määrittelee eliitti kehä, jossa karkeasti sanottuna parempituloiset äänestävät todennäköisemmin, asettuvat ehdolle vaaleissa isommilla vaalibudjeteilla ja valituiksi tulleina tekevät heidän näköistänsä politiikkaa eri päätöksenteon tasoilla. Tästä eliitti kehästä on kirjoittanut esimerkiksi Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass. Samalla poliittisessa kehityksessä havaitaan, että matalampiin tuloluokkiin kuuluvien kansalaisten asema on heikentynyt verrattuna yhtäältä kehittyvien maiden keskiluokkaan ja toisaalta kehittyneiden maiden korkeimpiin tuloluokkiin (Kauppinen & Wass, 2020, 158-159.). Kehitys ruokkii poliittisen osallisuuden eriarvoistumista.
Demokraattista tilaa määrittelee laajemmin ajatus, että liberaali edustuksellinen demokratia on ajautunut kriisiin. Tästä kriisin tunnustamisesta ei ole tutkittua yksimielisyyttä. Myönnettyä on, että demokratiamme kohtaa useita haasteita, kuten kasvava kansalaisten tyytymättömyys perinteisiä politiikkatoimia kohtaan, kasvaneet tulo- ja varallisuuserot sekä globaalisiti autoritaaristen hallintomuotojen paluu (eduskuntavaalitutkimus, 2020, 45-46). Lisäksi voidaan tarkastella ihmiskunnan olemassaoloa haastavia kriisejä, kuten ilmastonmuutosta tai kuudetta sukupuutto aaltoa. Demokratiakäsityksemme on itsessään muutoksen tilassa, jota uhkaa sisäiset kuin ulkoisetkin tekijät.
Demokratian yleistilan ja haasteiden kuvaamisen jälkeen on hyvä pohtia, että miten tämä vaikuttaa paikallistasolla? Lähtökohtaisesti Suomessa on pyritty lisäämään erilaisilla vaikuttamiskanavilla ja osallisuusmekanismeilla nuorten osallisuutta. Nuorisolaissa (1285/2016) ja etenkin kuntalaissa (410/2015) 26§:ssa on kirjattu nuorten poliittisen osallisuuden kannalta merkittävät institutionalisoidut toimet, kuten nuorisovaltuustojen asema. Tutkitusti nuorisovaltuustot kärsivät edustuksellisen demokratian tuottamista haasteista siinä missä parlamentaarinen järjestelmäkin.
Nuorivaltuustojen kohdalla havaitaan myös eriäviä vaalikäytänteitä ja politiikan eliitti kehämäisyydestä on viitteitä. Samalla nuorten osallisuus on vähäistä ja valtuustojen kyvykkyys vaikuttaa päätöksentekoon on vaihtelevaa sekä eriarvoista aluekohtaisesti. Nuorten poliittinen osallisuus on sidottu demokratiakäsitykseen, joka itsessään on epätäydellinen, sillä demokratiamme ei ole valmis.
Nuorten osalta puhuttavimpia poliittisia teemoja on kasvava huoli ilmastokriisistä. Tämän ilmastokysymyksen asettaminen päätöksenteon keskiöön on todellinen haaste ja sen toteuttaminen vaatii pitkäkestoisen päätöksenteon saavuttamista, jossa karsitaan lyhytnäköistä politiikka. Itsessään se vaatii demokraattisen eriytymiskehityksen katkaisemista ja poliittisen osallisuuden lisäämistä.
Politiikan trendinä 2000-luvulla on, että kansalaisten tieto ja taidot ovat kehittyneet poliittisen osallistumiseen suhteen, mutta poliittisesta käytöksestä on tullut projektiluontoista ja tempausluontoista vaikuttamista esimerkiksi ilmastolakkojen muodossa. Ongelmana on, ettei näitä tapoja ole institutionalisoitu ja niiden vaikutukset voivat jäädä lyhytkestoisiksi.
Demokratiaa ei tarvitse keksiä kokonaan uudelleen. Demokratian täydentäminen ja uudistaminen ovat ratkaisu vakiinnuttaa kansalaisten ja etenkin nuorten kuulemista heitä itseään koskettavissa päätöksissä paikallistasolla. Tämä edellyttää, että me tavoittelemme julkisen hallinnon avaamista kuntapolitiikassa entistä keskustelevampaa muotoon. Tarkoitus on mahdollistaa kansalaisten mielipiteiden ja ajatusten kiinnittäminen poliittisissa kysymyksissä, jotka perustuvat erilaisiin demokratiakokeiluihin, kuten kansalaisraatimenettelyihin. Tutkittua tietoa eri osallisuusmekanismeista löytyy esim. PALO-hankkeen kautta (http://paloresearch.fi).
Nuorempien sukupolvien toimijuuden päämääränä voisi olla palauttaa hektiseen politiikan tekemiseen perinteinen ajatus siitä, että demokratiassa kyse on kansalaisyhteiskunnan solidaarisesta keskustelusta. Tämä voidaan saavuttaa tarjoamalla politiikkaa, joka ei perustu vihaan tai omaksu yksiä totuuksia vaikeista ja monimutkaisista aiheista. Politiikka on ideologista ja meidän tulee samalla puolustaa tietoperusteisesti todettuja luonnontieteellisiä faktoja esimerkiksi ilmastopolitiikassa, mutta poliittisen todellisuuden määritteleminen on kamppailua valtavirtaisista politiikka uskomuksista ja lopulta arvoista. Polarisoituvan yhteiskunnan ja keskustelutilan uudistaminen vaatii demokratiakäsityksen uudelleenajattelua ja yhteistä keskustelua siitä, että mitä demokratian tulisi olla, tämä vaatii nuorten poliittista esiinmarssia ja kykyä uudistaa poliittista mielikuvitusta.
Lähteet
Borg, Sami, Kestilä-Kekkonen, Elina & Wass, Hanna (2019). Johdanto: mikä politiikan ilmastonmuutos? Teoksessa: Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019 (toim. Borg, Sami, Kestilä-Kekkonen, Elina & Wass, Hanna), 45-46. Helsinki: Oikeusministeriö. Saatavilla täällä
Kauppinen, Timo M. & Wass, Hanna (2020), Palkkakuitti äänestyslippuna: tulojen yhteys äänestysaktiivisuuteen ja puoluevalintaan. Teoksessa Mattila, Maija (toim.), Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. 158-159. Kalevi Sorsa -säätiö. Helsinki. Saatavilla täällä
Palo-hanke – saatavilla täällä
Säädökset: Kuntalaki 410/2015 (Finlex) ja Nuorisolaki 1285/2016 (Finlex)